Tarina tilaa vievästä mikroaaltouunista

Meillä kaikilla on kotona ainakin yksi “pieni piilotettu perintökalleus”, jota pidämme edelleen, koska se nyt vain “kuuluu elämäämme”, tajuamatta, että sen säilyttäminen maksaa enemmän kuin siitä luopuminen.

Hymyilen, kun muistelen sitä kirottua mikroaaltouunia, jonka olin ostanut muutamaa vuotta aiemmin, nykyään yhtä tavallista kuin hyödyllistäkin kodinkonetta. Älä käsitä väärin, käytän sitä käytännössä joka päivä, mutta se oli synnyttänyt omituisen tilanteen, joka aiheutti minulle enemmän stressiä kuin itse tajusinkaan.

Minun piti ostaa uusi keittiö, koska olin ostanut asunnon vähän aikaa sitten ja tarvitsin sellaisen. Mikroaaltouuni minulla oli jo, siitä oli maksettu älyttömästi ja se oli yhä erinomaisessa kunnossa, ja vanhassa vuokra-asunnossani olin varannut sille aivan oman paikkansa. Tajusin, ettei uudessa keittiössä ollut tarvittavaa tilaa sen sijoittamiseksi mukavasti. Katsoin mikroaaltouunia ja ajattelin :“Mikä hölmö! minulla ei ole tilaa uudessa keittiössä, vaikka se, jonka haluan ostaa, vaikuttaa kaikessa muussa täydelliseltä!”

Vietin kuukauden etsien sopivampaa keittiötä, muuttaen jo tehtyä tarjousta siitä, jonka halusin ostaa, ja harkitsin jopa luopuvani muusta tilasta, jota tarvitsin, vain saadakseni ne 60 cm mikroaaltouunia mahtumaan. Ilmeisin valinta oli ja on ollut ostaa pienempi. Aivan, enemmän kuluttaminen oli itse asiassa antanut minulle mahdollisuuden säästää.

“Anteeksi, mutta etkö sanonut ostaneesi toisen? miten on mahdollista, että olet säästänyt, kun olet joutunut ostamaan uuden?”

Aivan. Yksinkertaisesti siksi, että pienemmän ja ostamaani keittiöön paremmin sopivan mikroaaltouunin ostaminen oli edullisin valinta: minun ei tarvinnut uhrata lisää tilaa valitusta kokoonpanosta eikä lisätä mitään, mikä olisi nostanut mittatilaustyönä teettämäni keittiön hintaa.

Kyse ei ole vain rahasta, vaan myös henkilökohtaisesta ajasta, joka on heitetty hukkaan etsimällä ratkaisua ongelmaan, jonka olisin voinut ratkaista yksinkertaisesti antamalla tai myymällä vanhan ja ostamalla pienemmän, tarpeisiini paremmin sopivan.

Nyt kun muistelen sitä, se naurattaa minua, mutta tuo ongelma aiheutti minulle enemmän stressiä kuin mielelläni myönnän; jos vain olisin pitänyt henkilökohtaista päiväkirjaa, olisin tunnistanut virheen helpommin (ja ilman että kiertelin vielä 5 liikettä).

Vähemmän omistaminen on toisinaan paljon enemmän omistamista: paljon enemmän rahaa ostaa jotain arvokasta, paljon enemmän energiaa nauttia siitä, mitä meillä jo on, ja paljon enemmän mielen kirkkautta hoitaa ne ongelmat, joita matkallamme kohtaamme.